Olen viime aikoina lukenut tai enimmäkseen kuunnellut paljon dekkareita. Suurin osa niistä on ollut ihan kelvollisia ja olen saattanut kuunnella koko sarjankin. Yksi asia on kuitenkin alkanut häiritsemään minua niin paljon, etten ehkä pysty enää ikinä lukemaan dekkaria, jossa päähenkilö on nainen lukuunottamatta neiti Marplesta kertovia kirjoja. En halua kertoa, mitä ovat nämä kirjat, jotka ovat saaneet minut häiriintymään tästä aiheesta, koska en halua pilata keneltäkään näiden kirjojen lukemisen iloa. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että ne ovat olleet dekkareita ja dekkareille minulla on tietynlaiset kriteerit. Jos nämä kriteerit eivät täyty, en osaa arvostaa kyseistä kirjaa dekkarina, vaan se olisi mielestäni pitänyt luokitella johonkin muuhun karegoriaan. 

Mielestäni dekkarin pitää ensisijaisesti kertoa rikoksen selvittämisestä ja rikokseen liittyvistä henkilöistä. Tällä tarkoitan siis niitä henkilöitä, jota liittyvät nimeomaan rikoksen motiiveihin ja ovat mahdollisia epäiltyjä. Mahdollisesti voidaan käsitellä myös uhria, jotta päästään tekijöiden motiivin jäljille. Toissijaisesti voidaan puuttua ihmisten välisiin suhteisiin, jos se on rikoksen selvittämisen kannalta merkittävää. Rikoksen tutkijan henkilökohtaiset ihmissuhteet ja ongelmat taas eivät mielestäni kuuluu niihin asioihin, joita dekkareissa pitäisi käsitellä. Hyväksyn sen, jos sitä tapahtuu vähäisissä määrin tai se liittyy käsillä olevaan rikokseen, muussa tapauksessa se kuuluu mielestäni muuhun kirjallisuuteen. Antaakseni pari esimerkkiä siitä, minkälaisiin kirjoihin kriteerini sopivat mainitsen muutaman esimerkin, jotka eivät kuitenkaan kilpaile ihan samassa sarjassa keskenään.

Pidän siis suuresti Lee Childin Reacher-sarjasta, koska päähenkilölle ei varsinaisesti ole ihmissuhteita ja kirjoissa pystytään siis keskittymään käsillä olevaan asiaan. Lisäksi pidän niiden ihmissuhteiden laadusta, joita kirjoissa harvoin esiintyy. Tällä tarkoitan sitä, että monesti Reacher kohtaan niin sanotusti haamuja menneisyydestä, mutta siitä huolimatta, että yhteyttä ei ole aktiivisesti pidetty, niin yhteys näihin ihmisiin on kuitenkin säilynyt. Sellaisia ihmissuhteita minäkin haluaisin. Toinen ehdoton lempparini on Agatha Christien Hercule Poirot-sarja. On ehkä vähän väärin sanoa, että näissä kirjoissa ei keskityttäisi ihmissuhteisiin, sillä Poirotin tapa ratkaista rikoksia on puhtaasti psykologinen. Poirotilla itsellään ei kuitenkaan ole ihmisuhteita, joiden käsittelyyn käytetäisiin aikaa. Toisin sanoen hänellä ei ole ihmissuhdeongelmia ja minä pidän siitä. Ihan kuten Reacher-kirjoissa myös Poirot-kirjoissa keskitytään itse asiaan eli rikoksen ratkaisemiseen, mikä mielestäni on dekkareiden ydin. 

Tästä päästään siihen, mikä on se minua viime aikoina kiusannut asia. En sano, että kaikki dekkarit, joissa rikoksen tutkija on nainen, ovat samanlaisia, mutta monesti niissä ylimääräiset ihmissuhteet painottuvat huomattavasti enemmän. Ylitse kaiken minua on kuitenkin häirinnyt  se, että kaikissa viimeisimmissä lukemissani dekkareissa rikosta tutkiva nainen on tullut raskaaksi ja vielä vahingossa. Se johtaa siihen, että ajaudutaan automaattisesti pohtimaan tämän raskautuneen naishenkilön ihmissuhdekuvioita sekä suhdetta aborttiin ja muuta asiaan liittyvää rikoksen kannalta irrelevanttia sisältöä. En sano, etteikö edellä mainituista aiheista saisi kirjoittaa kirjoja. Sanon vaan, että ne asiat eivät kuulu dekkareihin. Jos kirjailija haluaa käsitellä vahinkoraskautta ja sen seurauksia, niin voi kirjoittaa jotain muuta kuin dekkarin. Dekkariin haluan vain siihen kuuluvaa sisältöä. Pahinta tässä on se, että muutamaankin otteeseen tämä on tapahtunut kirjasarjan keskellä. On väärin lukijaa kohtaan antaa ensin vaikutelma, että kirjat tulevat olemaan puhtaita dekkareita ilman ylimääräistä ihmissuhdesisältöä ja sitten yhtäkkiä muuttaa tyylisuuntaa. Siinä tuntee itsensä petetyksi. Sitkeästi olen nämä kirjat ja kirjasarjat kuitenkin loppuun lukenut/kuunnellut, mutta paha maku siitä on jäänyt suuhun. Tässä siis syy sille, miksi neiti Marple on ainut naishenkilö, jonka annan enää ratkoa rikoksia. Muut saavat minun osaltani jäädä.